Pafin tuella ÅBSK pelastuskoirat ovat valmiina, kun poliisi soittaa

Kun ihminen katoaa, etsintää ei voi jättää parempaan päivään. Pafin tuella ÅBSK vapaaehtoiset pelastuskoirat voivat harjoitella, kouluttautua ja hankkia tarvittavaa varustusta, jotta koirakot ovat valmiina silloin, kun poliisi soittaa. Silloin lähdetään.

Färjsundetissa näyttää siltä kuin jotain olisi räjähtänyt
Färjsundetin harjoitusalue Ahvenanmaalla ei varsinaisesti kutsu sunnuntaikävelylle. Maassa makaa betonilohkareita, putkia, peltiä ja muuta rakennusromua. Paikka näyttää siltä kuin joku olisi ravistellut rakennustyömaata oikein kunnolla ja jättänyt jäljet siivoamatta.
Juuri siksi se sopii ÅBSK:n pelastuskoirille.
Raunio on rakennettu harjoittelua varten. Piilopaikkoja on paljon, alustat ovat hankalia ja koiran pitää pystyä työskentelemään ympäristössä, jossa tassujen alla ei ole tasaista metsäpolkua.
Pelastuskoiratoiminnan ryhmänjohtaja Linda Larsson harjoittelee omien koiriensa kanssa päivittäin. Yksi niistä pystyy seuraamaan jopa 12 tuntia vanhaa jälkeä. Siihen verrattuna perinteinen anna tassu -temppu alkaa kuulostaa aika helpolta harjoitukselta.
Larssonilla itsellään on kolme koiraa, ja harjoittelusta on tullut osa tavallista arkea. Hän vertaa sitä siihen, että joku toinen käy kuntosalilla tai kalastamassa. Hänelle tämä vain sattuu olemaan se oma juttu – sillä erotuksella, että joskus harrastuksesta tulee keskellä yötä oikea etsintätehtävä.
Vapaaehtoinen maksaa koiransa pitkälti itse
ÅBSK:n koiranohjaajat tekevät työnsä täysin vapaaehtoisina. He maksavat myös itse suurimman osan omien koiriensa kustannuksista.
Yhteinen toiminta tarvitsee silti muutakin kuin innokkaita koiria ja ohjaajia, joilla riittää virtaa lähteä harjoituksiin. Pafin tuella hankitaan esimerkiksi GPS-laitteita sekä katetaan kustannuksia, joita syntyy kouluttajien ja tuomarien tuomisesta Ahvenanmaalle.
Se on tärkeä osa kokonaisuutta, sillä ennen oikeisiin etsintöihin pääsemistä koirakot pitää kouluttaa, testata ja hyväksyä tehtäviin. Hyvä hajuaisti ei yksin riitä. Tosipaikassa pitäisi mielellään tietää jo etukäteen, mitä koira osaa ja miten koirakko toimii paineen alla.
Pelastuskoirat eivät ole ainoa kohde, johon Pafin kautta ohjataan tukea. Myös Pafin työntekijät lahjoittivat 150 000 euroa hyväntekeväisyyteen, ja työntekijät saivat itse vaikuttaa siihen, mihin rahat päätyivät.
Viime vuonna poliisi soitti kahdeksan kertaa
Pelastuskoirat toimivat Vapaaehtoisen pelastuspalvelun eli Vapepan kautta. Kun apua tarvitaan, soitto tulee poliisilta.
Viime vuonna se puhelin soi kahdeksan kertaa.
ÅBSK:n koirakot ovat olleet mukana kadonneiden ihmisten etsinnöissä ja ketjuetsinnöissä, mutta tehtävät eivät lopu metsän reunaan. Apua on annettu myös laivojen evakuoinneissa.
Poliisilla on toki omiakin koiria, mutta kaikki niistä eivät ole henkilöetsintään koulutettuja. Jos etsittävä alue on suuri, koiria tarvitaan helposti useita. Joskus poliisin omat koirat voivat myös olla koulutuksessa Suomessa.
Yhteistyö ei ala vasta hälytyksen tullessa. Poliisi on ollut mukana hyväksymässä koiria tehtäviin ja nähnyt niiden työskentelevän käytännössä. Kun apua pyydetään, toisessa päässä siis tiedetään jo melko tarkkaan, millaista porukkaa paikalle on tulossa.
Siinä kohtaa vapaaehtoisesta harrastuksesta tulee aika nopeasti jotain paljon vakavampaa.
Treeneissä toivotaan tavallaan turhaa työtä
Pelastuskoiratoiminnassa on yksi hieman nurinkurinen piirre. Linda Larsson ja muut ohjaajat käyttävät valtavan määrän aikaa tullakseen mahdollisimman hyviksi tehtävässä, johon kukaan ei oikeasti toivo joutuvansa.
Parhaana päivänä ketään ei tarvitse etsiä.
Mutta jos ihminen katoaa, laiva pitää evakuoida tai laajalle alueelle tarvitaan nopeasti lisää etsijöitä, harjoitteluun käytetyt tunnit muuttuvat saman tien arvokkaiksi.
Silloin ei enää harjoitella 12 tuntia vanhan jäljen seuraamista betonin, putkien ja rakennusromun keskellä. Silloin se jälki pitäisi oikeasti löytää.