Vapaaottelun MM-kisoissa suomalainen kultasade – kolme tuoretta mestaria

Georgian Tbilisissä koettiin 7. marraskuuta 2026 suomalaisen vapaaottelun historiallinen hetki, kun neljästä MM-finalistista kolme nappasi maailmanmestaruuden saman päivän aikana. Kultaa juhlivat Walter Björkroth, Kerttu Saarnisaari ja Liisa Pylkkänen. Millainen tuo päivä oikeastaan oli?

Neljä suomalaista ja yksi valtava mahdollisuus
IMMAF:n amatöörivapaaottelun MM-kisoissa oli ehditty otella lähes viikko, kun lauantain finaalit koittivat. Suomen joukkue oli jo varmistanut seitsemän mitalia, mutta niiden värit olivat vielä osittain ratkaisematta. Edessä oli poikkeuksellinen päivä lajin suomalaisessa historiassa.
Tbilisiin oli matkustanut yhteensä 13 suomalaisottelijaa, joista peräti seitsemän selvitti tiensä välieriin. Kolmelle matka päättyi pronssiin, mutta neljä suomalaista jatkoi aina maailmanmestaruusotteluun asti.
Jääkiekko ja jalkapallo ovat tuttuja näkyjä niin urheilu-uutisissa kuin Pafin vedonlyönnissä, mutta tällä kertaa suomalaiset sankarit löytyivät vapaaotteluhäkistä. Edellisestä suomalaismiehen amatöörivapaaottelun MM-kullasta oli kulunut jo kymmenen vuotta, sillä Abdul Hussein oli viimeksi juhlinut mestaruutta vuonna 2016. Nyt tarjolla oli kuitenkin vieläkin isompi potti.
Björkroth ja Saarnisaari nostivat Suomen kultamäärän kahteen
Ensimmäisenä kultajahtiin lähti kokkolalainen Walter Björkroth, joka kohtasi miesten 65,8-kiloisten finaalissa Unkarin Tamas Jakabin. Björkroth hallitsi avauserää, mutta toisessa unkarilainen pääsi paremmin mukaan otteluun. Ratkaisevassa kolmannessa erässä suomalainen otti jälleen komennon ja nappasi maailmanmestaruuden yksimielisellä tuomaripäätöksellä. Finaalipaikka oli irronnut jo aiemmin Italian Bruno Amaddeon kustannuksella, joten Björkrothin kisaviikko sai kruununsa.
Seuraavaksi oli Kerttu Saarnisaaren vuoro. Jyväskyläläinen oli edennyt finaaliin kukistamalla Ukrainan Dariia Yershovan kuristuksella jo avauserässä. Loppuottelussa hän hallitsi 65,8-kiloisten kamppailua venäläistä Polina Baldinaa vastaan ja voitti selvästi tuomariäänin. Lopussa sattui kuitenkin melkoinen kömmähdys, kun ottelun tuomari nosti ensin vahingossa Baldinan käden voiton merkiksi. Virhe korjattiin nopeasti, ja Saarnisaari pääsi lopulta juhlimaan maailmanmestaruuttaan.
Pylkkänen viimeisteli päivän kolmannen kullan
Kahden maailmanmestaruuden jälkeen Suomella oli vielä mahdollisuus kolmanteen kultaan. Liisa Pylkkänen kohtasi 74,8-kiloisten finaalissa Angolan Elizabeth Salvadorin, eikä tämänkään ottelun ratkaisu jäänyt viimeisiin sekunteihin.
Pylkkänen oli jo välierässä näyttänyt mattotaitonsa kukistamalla Englannin Simone Ableyn kolmannen erän kimura-lukolla. Finaalissa ratkaisu syntyi puolestaan iskuilla, kun suomalainen päätti ottelun teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä, kamppailun viimeisellä minuutilla.
Siinä vaiheessa suomalaisen vapaaottelun kultapäivä oli täydellinen. Neljä finalistia, kolme voittoa ja kolme maailmanmestaruutta.
Seitsemän mitalia – vain yksi maa Suomen edellä
Kultakolmikon lisäksi Isla Fono saavutti MM-hopeaa, vaikka taipui Puolan Martyna Carukille kiistanalaisella tuomaripäätöksellä. Hallitsevana maailmanmestarina kisoihin saapunut Fono joutui tällä kertaa tyytymään hopeaan, vaikka ottelun lopputulos hämmensi myös vastustajaa. Pronssia puolestaan ottivat Niina Hietamäki, Arlex Blomqvist ja alle 21-vuotiaiden sarjassa kilpaillut German Gildemann. Suomi sijoittui seitsemällä mitalillaan maiden mitalitaulukossa toiseksi, heti Venäjän jälkeen.
Suomessa on juhlittu kolmea kultamitalia ennenkin. Monelle tulee varmasti mieleen Samppa Lajusen kolme olympiakultaa Salt Lake Cityssä vuonna 2002. Lajunen nappasi kuitenkin kaikki kolme kultaa itse kisojen aikana, kun taas Tbilisissä mitalit kerättiin kolmen urheilijan voimin.
Siitä huolimatta Tbilisin kultapäivä tuskin nousi kovin monen suomalaisen kahvipöytäkeskusteluun. Vapaaottelu ei Suomessa vielä paistattele samanlaisessa julkisuudessa kuin monet perinteiset menestyslajit, mutta kolme maailmanmestaria ja seitsemän MM-mitalia ovat kuitenkin sellainen saavutus, jota on vaikea sivuuttaa.
Lisää suomalaisen urheilun ikimuistoisia hetkiä voi muistella Peliuutisissa.