Valintafarssi

Päävalmentaja Jacob Friisin pelaajavalinnat ovat aiemminkin herättäneet ihmetystä, mutta tällä kertaa useammankin kotimaisen jalkapalloihmisen kasvoilla oli nähtävissä erinäisiä Benny Hill -ilmeitä, kun A-maajoukkueen tuorein kokoonpano julkaistiin. Ennakkoon oli ajateltu, että nyt on oikea hetki katsoa hieman pidemmälle ja ajaa sisään nuorta kaartia, joka on osoittanut laatunsa kovatasoisissa eurosarjoissa.

Ihmetys oli suuri, kun kävi ilmi, että Matias Siltanen, Otto Ruoppi, Luka Hyryläinen ja Ilari Kangasniemi olivat päätyneet U21-maajoukkueeseen, joka kamppailee pääsystä ikäluokkansa EM-turnaukseen. Asiaa ei tietenkään ääneen sanottu, mutta on päivänselvää, että nuorten joukkue ajoi valinnoissa aikuisten ohi, mitä ei voisi tapahtua missään sivistyneessä jalkapallomaassa.

Sille on syynsä, että Espanjan Lamine Yamal hassutteli lauantaiehtoona Wembleyllä Englannin A-maajoukkuepelaajia, eikä hytissyt perjantaina Tammelan viimassa pikkuhuuhkajia vastaan, vaikka ottelu oli kisapaikan kannalta tärkeä myös Espanjan U21-ryhmälle. Itse ottelu oli viihdyttävä kokonaisuus, joka päättyi Suomen 2–1-voittoon, joten viikonloppu oli tuloksellisesti Huuhkaja-perheelle mainio.

Nuorten kisapaikat ovat luonnollisesti hienoja saavutuksia, ja Huuhkajat pystyy hoitamaan omat ottelunsa tässä ikkunassa myös ilman nuoria talentteja, mutta ennen kaikkea kyse on ajattelu- ja lähestymistavasta. Parhaat pelaajat tulee valita aina A-maajoukkueeseen. Manchester Unitedin suuruudenluoja Sir Matt Busby tiivisti asian ytimekkäästi jo 1950-luvulla: “If you are good enough, you are old enough”.

Arvoton näytelmä

Valintasekoilusta huolimatta Huuhkajien esiintyminen San Marinon vieraana oli pirteä. Seitsemän tehtyä maalia on maaottelussa aina ilon aihe, vaikka vastustaja ei kovin kummoinen mittari ollutkaan. Joel Pohjanpalon hattutemppu ja Leo Wallan komeat kaukolaukausmaalit luovat uskoa, että raikas hyökkäyspelaaminen tuottaa tulosta myös syysikkunan jäljellä olevissa maaotteluissa.

Urheilun katto-organisaatiot ovat jostakin käsittämättömästä syystä alkaneet höllentää rikollismaiden sanktioita, minkä seurauksena tiistaina koetaan vastenmielinen urheilutapahtuma, jota ei tulisi järjestää lainkaan. Hyökkäyssotaa käyvän maan käsikassaralla ei pitäisi olla mitään asiaa kansainvälisiin urheilutapahtumiin.

Kuinka suhtautua vedonlyöntimielessä jalkapallo-otteluun, jolla ei ole minkäänlaista moraalista oikeutusta? Poliittisen epäoikeudenmukaisuuden alttarille joutuminen ei tietenkään ole suomalaispelaajien tai -kannattajien vika. Palloliiton suhtautumista voi sen sijaan hyvällä syyllä kyseenalaistaa. Ei varmaan yllätä ketään, että systemaattiseen vastarintaan ei noustu. Mutta näillä mennään, mikäli Palloliitossa on yhtään munia jäljellä, kaikki samaan koriin ja eteenpäin.

Suomi on ottelussa suuri suosikki, ja nyt jos koskaan, asian tulee käydä ilmi myös Olympiastadionin samettisella nurmella. Vedonlyöntinarratiivissa puntaroidaan toisinaan niin sanottujen nöyryytysmaalien tematiikkaa. Ratkenneessa ottelussa ei välttämättä haeta täydellä höyryllä lisämaaleja, ellei niille ole jotain erillistä syytä. Tällä kertaa insentiivipuoli indikoi kunnon höykytystä, joten mikäli tanner alkaa tömistä kuin aikanaan Tali-Ihantalassa, mutta käänteiseen suuntaan, patrioottisimmat betsaajat painavat livessä puita uuniin!

Mutta vastuullisesti tietenkin, kuten aina.