Kosonen ja Vainio kultaan – Suomen naisten EM-juhla vuosimallia 2026
Birminghamissa nähtiin elokuussa kaksi hetkeä, jotka suomalainen yleisurheiluväki muistaa vielä pitkään. Silja Kosonen heitti vuosien odotuksen jälkeen itsensä Euroopan mestariksi, ja neljä päivää myöhemmin Alisa Vainio juoksi maratonilla muilta karkuun. Kaksi kultaa, kaksi täysin erilaista tarinaa.
Kosonen sai vihdoin sen mitalin
Silja Kososen kohdalla Birminghamin iltaa voisi kuvailla THE illaksi. Sitä oli odotettu ja sitä varten oli harjoiteltu. Kova työ palkitaan, sanotaan, ja tällä kertaa se palkittiin oikein kunnolla.
Budapestin MM-kisoissa 2023 Silja oli viides. Rooman EM-kisoissa 2024 sijoitus parani neljänneksi, Pariisin olympialaisissa tuli jälleen viides sija ja Tokion MM-kisoissa 2025 taas neljäs. Roomassa Kosonen totesi pettymyksen jälkeen, että eteenpäin mennään yksi sija kerrallaan.
Birminghamissa sijoja ei ollut enää noustavaksi.
Arvokisojen suosikkeja voidaan arvioida etukäteen, ja Pafin vedonlyönnistä löytyy kohteita yleisurheilun suuriin tapahtumiin. Kosonen oli tällä kertaa yksi ennakkosuosikeista, mutta ei se voiton hohtoa yhtään himmennä.
Kolmannella kierroksella Siljan moukari lensi 76,28 metriin. Italian Sara Fantini jäi tulokseen 74,35, eikä kukaan päässyt enää suomalaisen ohi. 23-vuotias Kosonen sai uransa ensimmäisen aikuisten arvokisamitalin ja samalla Suomen historian ensimmäisen naisten moukarin arvokisamitalin, vieläpä kultaisen.
Hetkessä oli monin tavoin myös jotain hyvin inhimillistä. Hyvä ystävä Krista Tervo oli pudonnut kolmelta viimeiseltä kierrokselta, ja Kosonen kertoi vältelleensä häntä hetken, koska muuten itku olisi tullut. Kun kilpailu oli ohi, Tervo oli kuitenkin ensimmäisten joukossa onnittelemassa uutta Euroopan mestaria.
Vainio juoksi muun Euroopan horisonttiin
Neljä päivää myöhemmin varhaisena sunnuntaiaamuna Birminghamissa Alisa Vainio lähti 42,195 kilometrin matkalle. Vainio ei tunnetusti pidä itsestään turhaa meteliä, joten suuria julistuksia ei ennen starttia kuultu. Valmentaja Jarmo Viskari saattoi toki tietää, missä kunnossa suojatti oli – ja ehkä varailla kultamitalille jo paikkaa matkalaukusta.
Pariisin olympiamaraton jäi Vainiolta vuonna 2024 väliin. Seuraavana vuonna hän juoksi Tokion MM-maratonilla viidenneksi ja oli kilpailun paras eurooppalainen. Helmikuussa 2026 syntyi Sevillassa Suomen ennätys 2.20.39.
Pafin urheiluvuoden 2026 ennakossa Birmingham nostettiin yhdeksi kesän suurista tapahtumista. Vainio oli jo silloin yksi Suomen kovimmista mitalitoivoista.
Kun eroa oli kertynyt tarpeeksi, voitosta ei tarvinnut enää juuri jännittää. Tässä vaiheessa lähinnä maanjäristys tai joku muu luonnonkatastrofi olisi voinut estää kultamitalin matkan Suomeen.
Maalissa kello näytti 2.22.26. Se oli uusi EM-kisaennätys. Hopealle juossut Unkarin Lili Anna Vindics-Tóth tuli maaliin vasta 4 minuuttia ja 55 sekuntia myöhemmin, joten Vainio nappasi nimiinsä samalla myös EM-maratonin historian suurimman voittomarginaalin.
Vainio kirjoitti samalla nimensä pysyvästi Birminghamin historianarkistoihin, sillä maraton juostiin siellä viimeistä kertaa osana yleisurheilun varsinaisia EM-kisoja. Kun laji poistui ohjelmasta, Vainio jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi suomalaiseksi naisten maratonin Euroopan mestariksi.
Aloittiko Birmingham uuden aikakauden?
Edellisen kerran kaksi suomalaisnaista voitti kultaa samoissa ulkoratojen EM-kisoissa vuonna 1974. Siihen nähden Silja Kososen ja Alisa Vainion temppu Birminghamissa oli kaikkea muuta kuin tavallinen.
Vielä on liian aikaista puhua uudesta aikakaudesta, mutta merkit ovat ainakin ilmassa. Kiitos ja kumarrus siis suomalaiselle naisyleisurheilulle tähänastisista hetkistä – ja toivottavasti parhaat ovat vielä edessä.
Lisää suomalaisia urheilutarinoita, ajankohtaisia tapahtumia ja vedonlyöntiaiheita löydät Pafin Peliuutisista.