Matti Nykänen teki hyppyrimäestä oman valtakuntansa
Matti Nykänen ei ainoastaan voittanut mäkihyppykilpailuja. Parhaina vuosinaan hän lennätti itsensä niin kauas muista, että vastustajat näyttivät kilpailevan lähinnä hopeasta. Sinivalkoisessa puvussa ja keltaiset lasit silmillään hänestä tuli 1980-luvun talviurheilun kirkkain suomalainen tähti.
Nuori hyppääjä nousi huipulle vauhdilla
Jyväskylässä vuonna 1963 syntynyt Matti Nykänen löysi hyppyrimäen jo lapsena. Lahjakkuus näkyi varhain, mutta mestaruutta se ei automaattisesti tuonut, sillä työtä oli tehtävä. Nykäsellä oli poikkeuksellisen terävä ponnistus, lähes liikkumaton lentoasento ja rautaiset hermot.
Ensimmäinen suuri kansainvälinen voitto tuli nuorten MM-kisoissa vuonna 1981. Saman vuoden lopulla hän voitti jo maailmancupissa, ja pian mäkihyppymaailma joutui totuttelemaan siihen, että suomalainen löytyi jatkuvasti tuloslistan kärjestä.
1980-luvun mäkihyppy vaati hyppääjältä aivan erilaista lentotapaa kuin nykyinen V-tyyli. Sukset pysyivät rinnakkain ja vartalo ojentui niiden ylle kuin nuoli. Nykänen hallitsi tämän tyylin äärimmäisen hyvin. Hän ei näyttänyt taistelevan ilmaa vastaan, vaan käyttävän sitä hyväkseen niin pitkään, että alastulorinne tuntui välillä loppuvan kesken.
Kun mäkihypyn kisakausi taas käynnistyy, lajin kilpailuja voi seurata ja niihin liittyviä kohteita löytää Pafin vedonlyönnin valikoimassa.
Sarajevosta lajin valtiaaksi
Sarajevon olympialaisissa 1984 Nykänen oli vasta 20-vuotias, mutta hyppäsi kuin olympiamäet olisivat olleet hänelle vanhastaan tuttuja. Normaalimäestä tuli hopeaa ja suurmäestä kultaa.
Nykänen ei silti ollut vielä lähelläkään valmista. Planicassa hän lensi vuonna 1985 peräti 191 metriä ja rikkoi maailmanennätyksen. Hänen suurin vastavoimansa oli Itä-Saksan Jens Weißflog, jonka kanssa Nykänen jakoi suuren osan aikakauden tärkeimmistä voitoista.
Kaksikon asetelma sopi mäkihyppyyn täydellisesti: Weißflog oli viimeistelty ja hallittu, Nykänen puolestaan räjähtävä ja parhaimmillaan murskaavan ylivoimainen. Kun suomalainen osui hyppyyn täydellisesti, kilpailu oli usein käytännössä taputeltu jo ennen toista kierrosta. Katsojalle jäi melkein tunne, että Nykänen lensi eri säännöillä kuin muut.
Weißflogin tarjoamasta vastuksesta huolimatta Nykänen pysyi lajin terävimmässä kärjessä läpi vuosikymmenen.
Calgaryssa tarjoiltiin uskomaton näytös
Calgaryn olympialaisissa 1988 Nykänen saapui mäkeen uransa suurimpana suosikkina ja muutti valtavat odotukset suvereeniksi näytökseksi. Hän voitti normaalimäen 17 pisteellä ja suurmäen 16,5 pisteellä. Mäkihypyssä erot ovat usein pieniä, mutta Calgaryssa muut jäivät kauas taakse. Voittomarginaali venyi niin suureksi, että kilpailu muistutti legendaarisen Paavo Nurmen ylivoimaisia juoksuja, joissa muilla ei juurikaan ollut mahdollisuuksia voittoon.
Kun Suomi voitti lisäksi ensimmäistä kertaa olympiaohjelmassa järjestetyn joukkuemäen, Nykänen lähti Kanadasta kolmen kultamitalin kanssa. Kukaan mäkihyppääjä ei ollut aiemmin voittanut samoissa olympialaisissa molempia henkilökohtaisia mäkiä, eikä yksikään ole vieläkään vienyt yksissä kisoissa kaikkia kolmea kultaa.
Calgary jäi yhdeksi suomalaisen talviurheilun kirkkaimmista hetkistä ja nosti Nykäsen lopullisesti miesten mäkihypyn suurimpien nimien joukkoon.
Ennätykset kertovat vain osan tarinasta
Nykänen voitti 46 maailmancupin osakilpailua ja neljä olympiakultaa. Hän voitti urallaan maailmancupin kokonaiskilpailun neljä kertaa, Keski-Euroopan mäkiviikon kahdesti ja keräsi maailmanmestaruuksia sekä tavallisesta mäkihypystä että lentomäestä. Numerot nostavat hänet lajin suuruuksien joukkoon, mutta hänen hohtonsa syntyi myös tavasta voittaa. Nykäsen irrotessa hyppyrin nokalta kaikki näytti hetken täysin vaivattomalta. Katsomo hiljeni seuraamaan, kuinka suomalainen leijui usein monta metriä muita pidemmälle, ja repesi huutoon vasta suksien osuessa rinteeseen.
Mäen ulkopuolella elämä kulki myöhemmin mutkikkaampia reittejä, mutta urheilijana Nykänen oli parhaimmillaan lähes koskematon. Hänen parhaat hyppynsä eivät olleet vain henkilökohtaisia voittoja, vaan koko Suomen yhteisiä hetkiä, joiden kaltaisia mäkihyppy tuskin enää koskaan tarjoaa.
Pafin Peliuutiset nostaa jatkossakin esiin suomalaisen urheilun suuria nimiä, unohtumattomia hetkiä ja tarinoita uskomattomien tulosten takaa.