Mikä tuntuu jääkiekossa paremmalta kuin Suomen voitto? No, Ruotsin kaataminen tietysti.
Suomen voitto jääkiekossa tuntuu aina hyvältä, mutta Ruotsin voittaminen on eri asia. Varsinkin MM-kisojen aikaan mukana on aimo annos historiaa, vanhoja pettymyksiä ja sellaista pientä kaunaa, jota ei ventovieraalle pystyisi edes selittämään. Harmiksemme Suomi–Ruotsi -otatus jää näissä mitalipeleissä näkemättä.
Suomi–Ruotsi ei ole koskaan tavallinen jääkiekko-ottelu
Suomi ja Ruotsi voivat kohdata jäällä vaikka harjoitusottelussa, ja silti tunnelmassa on jotain erityistä. Saati sitten, jos kyseessä ovat jääkiekon MM-kisat. Kyse ei ole niinkään pelkästä tuloksesta, vaan siitä, että vastustajana on juuri Ruotsi. Kaikki muuttuu yhtäkkiä vähän henkilökohtaisemmaksi, vaikka pelaajat vaihtuvat, valmentajat vaihtuvat ja osa katsojista ei ollut edes syntynyt, kun kaikki alkoi.
Rakas länsinaapurimme on niin tuttu vastustaja, että tappio sille tuntuu melkein henkilökohtaiselta loukkaukselta. Voitto taas tuntuu siltä, että omatkin murheet kevenevät hetkeksi.
Tämä on vähän kuin sukupolvia jatkunut riita mökkinaapurin kanssa. Kukaan ei enää tiedä, kuka kaatoi ensimmäisen koivun väärälle tontille tai kuka jätti veneen toisen laituriin, mutta kauna elää silti. Jääkiekossa se näkyy jokaisessa Ruotsia vastaan annetussa taklauksessa ja tehdyssä maalissa.
Aina kun Suomi ja Ruotsi osuvat samalle jäälle, myös Pafilla ollaan valmiina seuraamaan, saadaanko taas yksi uusi luku tähän vanhaan kiekkotarinaan.
Vanhat haavat eivät täysin umpeudu
Ruotsi on vuosien varrella ehtinyt pilata suomalaisilta monta kiekkoiltaa, eikä MM-kisojen vanhoja haavoja tarvitse kaivella muistista kovin pitkään. Joskus johto on sulanut käsistä, joskus ratkaisu on tullutkin väärään maaliin ja joskus länsinaapuri on vain ollut juuri niin ärsyttävän tehokas kuin pahimmissa painajaisissa.
Siksi Ruotsin kaataminen ei ole pelkkä tilastollinen voitto. Se on pieni kuitti kaikista niistä kerroista, kun suomalainen kiekkoilta päättyi hiljentyneeseen olohuoneeseen. Se on juuri sitä hiljaisuutta, jossa kaukosäädin lasketaan pöydälle vähän turhan kovaa ja todetaan, ettei tästä pelistä tarvitse puhua enää koskaan. Kun Suomi voittaa Ruotsin, tuntuu kuin vanhoja kuitteja maksettaisiin takaisin korkojen kera.
Eihän se tietenkään ratkaise elämän oikeita ongelmia, mutta hetken aikaa tuntuu siltä kuin ratkaisisikin. Ainakin siihen asti, kun peli loppuu, televisio sammuu ja arki taas jatkuu.
Jos peli pelattaisiin nyt, näin siinä tietysti kävisi
Mikäli pääsisimme pelaamaan länsinaapureitamme vastaan tässä MM-turnauksessa, sinivalkoisten lasien läpi katsottuna ottelun alku olisi selvä. Suomi tulisi jäälle kuten Kiekko-Espoon kuuluisa “like never before”. Kiekko pyörisi pelkästään Ruotsin päädyssä, Suomen pakit ampuisivat viivasta ja ensimmäinen maali tulisi tietenkin viiden minuutin sisällä. Ei mikään ruma lepakkolämäri, vaan kunnollinen suomalainen playoff-maali: maskia, irtokiekkoa ja vähän väkisin sisään.
Sitten tulisi pieni nahina. Ei mitään isoa mellakkaa, mutta sen verran, että molemmat penkit heräisivät. Ja koska tämä on sinivalkoinen versio, suomalainen pelaaja olisi tietysti siinäkin nyrkin verran parempi. Ei välttämättä paljoa, mutta riittävästi kuitenkin.
Toisessa erässä Ruotsi pääsisi hetkeksi peliin mukaan. Harhasyöttö suomalaiselta, jotta Ruotsillakin olisi joku sauma. Nopea vastahyökkäys, vähän liian ruotsalaisittain nätisti pelattu kuvio, onnenpomppu luistimesta ja yhtäkkiä peli olisi tasan. Siinä kohtaa suomalainen sohvaosasto murahtaisi, koska näitähän on nähty ennenkin.
Viimeisellä erätauolla valmennusjohto näyttäisi kuvia Jutilasta, Koivusta ja Jortikasta saunassa. Siinä kohtaa Leijonat heräisivät, ja kolmas erä olisi pelkkää sinivalkoista myllytystä. Suomi nostaisi vauhtia, painaisi pelin takaisin Ruotsin päätyyn ja tekisi lopulta sen, mitä kansa vaatii. Ensin 2–1, sitten 3–1 tyhjiin. Ehkä vielä yksi loppuun, ihan vain naapurisovun nimissä. Koska tässä kuvitelmassa kyseessä olisi tietenkin MM-kisojen finaali, Suomesta tulisi samalla maailmanmestari ja Ruotsi saisi jäädä miettimään, miten tässä taas näin kävi.
Ruotsin voittamiseen ei kyllästy koskaan
Suomi voi voittaa kenet tahansa, ja se tuntuu hyvältä. Mutta kun vastassa on isoveli Ruotsi, mukaan tulee aina ekstraa. Se on historiaa, huumoria, kaunaa ja urheilua samassa paketissa.
Lisää jääkiekon klassikkoasetelmia ja suomalaisen kiekkokansan suuria hetkiä voit lukea Pafin Peliuutiset-osiosta.