Jani Sievinen – suomalaisuinnin ennätysmies

16-vuotiaana Euroopan mestariksi

Monilla nuorilla on 16-vuotiaana vielä ihan muut asiat mielessä, mutta Jani Sievinen oli toista maata. Hän oli tosiaankin vasta 16-vuotias, kun ensimmäinen aikuisten arvokisavoitto napsahti Gelsenkirchenin lyhyen radan EM-kisoissa vuonna 1991. Sievinen voitti tuolloin 50 metrin selkäuinnin.

Uskomaton ura rakentui pitkälti oman perheen ympärille, sillä isä Esa Sievinen jätti puusepäntyönsä ja ryhtyi valmentamaan poikaansa. Pian päälajiksi vakiintui 200 metrin sekauinti, joka on siitä metka matka, ettei siinä oikein pääse piiloon minkään yhden vahvuuden taakse. Perhonen, selkä, rinta ja vapaa pitää saada kaikki toimimaan.

Barcelonan olympialaisissa 1992 Sievinen oli kyseisellä matkalla jo neljäs. Kaksi vuotta myöhemmin rikkoutui sitten kolmen kärjen raja oikein kunnolla, sillä Rooman MM-kisoissa Sievinen ui maailmanmestariksi.

Suomalaisurheilijoiden otteita arvokisoissa voi seurata myös vedonlyönnin näkökulmasta Pafin vedonlyönnissä.

Roomassa muu maailma jäi vanaveteen

Rooman MM-kisoissa 1994 Sievinen oli jo ottanut hopeaa 400 metrin sekauinnissa. Sitten tuli 200 metrin finaali ja Sievisen uran tunnetuin kaksiminuuttinen.

Kello pysähtyi aikaan 1.58,16. Maailmanmestaruuden lisäksi aika oli uusi maailmanennätys, joka paransi Tamás Darnyin vanhaa ME-tulosta yli sekunnilla.

Ennätys ei myöskään kadonnut taulukosta seuraavissa kisoissa, eikä sitä seuraavissakaan. Se pysyi lopulta Sievisen nimissä lähes yhdeksän vuotta. Vasta kesällä 2003 eräs 17-vuotias yhdysvaltalainen ui saman matkan aikaan 1.57,94 ja työnsi suomalaisen sivuun ennätyslistan kärjestä. Nimi oli Michael Phelps.

Vuotta Rooman maailmanmestaruuden jälkeen Sievinen osoitti, ettei ollut vielä valmis luopumaan kärkipaikoistaan. Wienin EM-kisoissa 1995 hän voitti kultaa 200 ja 400 metrin sekauinneissa sekä 200 metrin vapaauinnissa. Kolme eri matkaa, kolme Euroopan mestaruutta samoista kisoista.

Olympiakulta jäi 22 sadasosan päähän

Jani Sievinen saapui Atlantan olympialaisiin 1996 maailmanmestarina, maailmanennätysmiehenä ja 39 peräkkäisen 200 metrin sekauintifinaalin voittajana. Siinä kohtaa suosikin viitta oli lähes jo kasvanut Sieviseen kiinni.

Alkuerissä hän oli koko porukan nopein. Finaalissa Unkarin Attila Czene karkasi kuitenkin johtoon, eikä Sievisen vahva loppu aivan riittänyt. Czene kosketti seinää ajassa 1.59,91 ja Sievinen 2.00,13.

Sievisen tavoittelema olympiakulta jäi lopulta vain 22 sadasosan päähän.

Hopea jäi Sievisen ainoaksi olympiamitaliksi, mutta se on edelleen Suomen uinnin paras olympiasaavutus. Hän kilpaili olympialaisissa vielä Sydneyssä 2000 ja Ateenassa 2004, mutta mitalikantaan ei enää palattu.

Sydneyssä Sievinen ui 200 metrin sekauinnin finaalissa kahdeksanneksi, kun taas Ateenassa matka päättyi jo alkueriin. Siinä vaiheessa yksi suomalaisuinnin suurista aikakausista alkoi olla lopuillaan.

Viisi maailmanmestaruutta ja 11 maailmanennätystä

Jos ura olisi päättynyt Atlantaan vuonna 1996, meriittilista olisi ollut jo melkoinen. Sievinen jatkoi kuitenkin voittamista vielä vuosia. Hän nappasi lyhyen radan maailmanmestaruuden 100 metrin sekauinnissa vuonna 1999, kaksi MM-kultaa vuonna 2000 ja vielä 200 metrin sekauinnin maailmanmestaruuden Moskovassa 2002. Samana vuonna hän voitti myös pitkän radan Euroopan mestaruuden 200 metrin sekauinnissa.

Kun ura lopulta päättyi Helsingin EM-uinteihin 2006, taakse jäi 15 vuotta kansainvälisellä huipulla ja yhteensä 31 arvokisamitalia, joista 17 oli kultaisia. Sievinen itsekin hämmästeli uransa pituutta päätöskisansa jälkeen: “Jos silloin olisi kysytty, en olisi ikinä uskonut, että uin vielä näin pitkään.”

Kaikkien konkreettisten saavutusten lisäksi Sievinen jätti suomalaiseen uintiin pysyvän jäljen. Yhtä kovaa suomalaista uimaria ei ollut nähty ennen häntä, eikä ole nähty sen jälkeenkään.

Lisää suomalaisen urheilun suuria nimiä ja unohtumattomia hetkiä löydät Peliuutisista.