Kello kädessä maailman huipulle – Paavo Nurmen uskomaton ura
Paavo Nurmi ei ollut mies, joka juoksi tunteella. Hänen menestyksensä ei myöskään perustunut muiden virheiden hyödyntämiseen. Hän kantoi sekuntikelloa kädessään ja teki juoksuradasta oman työhuoneensa. Kaikki mitattiin: jokainen kierros, askel ja ratkaisu. Jälkikäteen katsottuna Nurmen ura vaikuttaa melkeinpä mahdottomalta.
Juoksija, joka teki vauhdista tiedettä
Paavo Nurmi oli aikansa vastakohta monelle muulle urheilutähdelle. Siinä missä yleisö odotti draamaa, hän tarjosi rutikuivaa kontrollia. Hän ei lähtenyt radalle hakemaan villiä loppukiriä, vaan ylläpitämään vauhtia, jota muut eivät yksinkertaisesti jaksaneet juosta. Sekuntikello kädessään hän mittasi kierroksia tavalla, joka oli tuohon aikaan lähes ennenkuulumaton.
Nurmen juoksussa oli jotain kylmää, mutta ei koskaan tylsää. Hän saattoi näyttää radalla siltä kuin tekisi tavallista työpäivää, kun vierellä kilpailijat jo haparoivat ja haukkoivat henkeään. Vastustajalle se oli varmasti raivostuttavaa: suomalainen ei hätkähtänyt, vaikka vauhti kiihtyi tai katsomo piti korvia huumaavaa meteliä.
Jo 1920-luvulla Nurmi tiesi, että pitkän matkan voitto rakennetaan paljon ennen viimeistä kierrosta. Hän harjoitteli järjestelmällisesti, laski vauhteja ja teki itsestään kilpailijan, jonka virhettä muut saivat odottaa turhaan. Hän ei antanut kilpailun yllättää itseään, vaan pakotti sen etenemään oman, tarkoin mitatun suunnitelmansa mukaan.
Kesän yleisurheilun suuret hetket näkyvät myös Pafin vedonlyönnissä, jossa seurattavaa riittää radalta kenttälajeihin.
Pariisissa Nurmi teki lähes mahdottoman
Vuoden 1924 Pariisin olympialaiset nostivat Nurmen urheilumaailman korkeimmalle korokkeelle. Hän voitti samoissa kisoissa viisi kultamitalia, mikä on yhä yleisurheilun yhden olympiakisan kultamitaliennätys.
Kaikkein hurjin temppu nähtiin 10. heinäkuuta. Nurmi voitti ensin 1 500 metriä ja palasi radalle vain 52 minuuttia myöhemmin 5 000 metrin finaaliin. Siis alle tunti edellisestä juoksusta. Senkin hän voitti. Tavalliselle ihmiselle jo toinen kisa samana päivänä kuulostaa pahalta idealta, mutta Nurmelle se oli vain seuraava juoksu päivän ohjelmassa.
Pariisin viisi kultaa eivät todellakaan tulleet yhdestä helposta lajista. Mukana olivat 1 500 metriä, 5 000 metriä, maastojuoksun henkilökohtainen kilpailu ja joukkuekilpailu sekä 3 000 metrin joukkuejuoksu. Ei ihme, että Nurmea alettiin pitää maailmanlaajuisena juoksutähtenä aikana, jolloin koko käsite oli vasta syntymässä.
Numerot ovat yhä aivan järjettömiä
Nurmen urassa ei ollut kyse yhdestä ikimuistoisesta hetkestä. Kyse oli kokonaisesta aikakaudesta, jolloin hän hallitsi kestävyysjuoksua lähes hävyttömän ylivoimaisesti.
Luvut kertovat mittakaavasta:
- 9 olympiakultaa
- 12 olympiamitalia
- 22 virallista maailmanennätystä
Yhdeksän kultaa on edelleen jaettu olympiahistorian suurin määrä yleisurheilijalle, ja 12 mitalia on enemmän kuin kenelläkään toisella yleisurheilijalla. Nurmen kohdalla luvut kertovat, kuinka ylivoimaisesta urheilijasta oli kyse – ja miksi hän kuuluu suomalaisen urheilun suurimpiin legendoihin.
Miksi Paavo Nurmi on yhä niin suuri?
Paavo Nurmi ei jäänyt historiaan vain voittojensa vuoksi. Hän muutti käsitystä siitä, miltä huippujuoksija voi näyttää: sekuntikello kädessä, katse edessä ja oma vauhti hallussa.
Juoksu-uran jälkeen Nurmi ryhtyi liikemieheksi ja rakennuttajaksi. Vuonna 1952 hän palasi Helsingin Olympiastadionille sytyttämään olympiatulen, kun kisat järjestettiin Suomessa.
Nurmi kuoli Helsingissä vuonna 1973, mutta hänen jälkensä näkyy yhä. Wäinö Aaltosen veistämä patsas seisoo Olympiastadionin edustalla, ja Paavo Nurmi on edelleen yksi suomalaisen urheilun suurimmista symboleista.
Kun kesän yleisurheilu täyttää taas stadionit, Nurmen tarina muistuttaa, että joskus historian suurin voima ei ole näyttävin. Joskus se on mies, joka katsoo sekuntikelloa, ottaa oman vauhtinsa ja jättää muut kauas taakseen.
Lisää suomalaisista urheilutarinoista voi lukea Pafin Peliuutiset-osiosta.