Samppa Lajusen kolme kultaa – kun muille ei jäänyt mitään
Vuonna 2002 suomalainen hiihtourheilu kaipasi sankaria, ja Salt Lake Cityssä sellainen onneksi löytyi. Neljä vuotta aiemmin Naganosta kahden hopean kanssa palannut Samppa Lajunen vei nyt yhdistetyn kaikki kolme olympiakultaa, vaikka matkan varrelle mahtui varsin tiukkojakin paikkoja.
Lahden varjosta olympialaisten valokeilaan
Vuoden 2001 Lahden MM-kisojen dopingskandaali oli jättänyt suomalaiseen hiihtourheiluun hirvittävän varjon, joka seurasi urheilijoita vielä vuotta myöhemmin Salt Lake Cityn olympialaisiin. Dopingkäryjen ravistelema maastohiihto jäi ilman mitaleita, ja ikävät kysymykset ulottuivat myös yhdistetyn puolelle. Siellä oli kuitenkin aihetta odottaa menestystä, sillä mukana oli 22-vuotias Samppa Lajunen, jolla oli nuoresta iästään huolimatta takanaan jo melkoinen mitalipino.
Lajunen oli ollut jo kansan kestosuosikki pitkään. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun jo 17-vuotiaana, ja Naganon olympialaisista 1998 hän oli tuonut kotiin kaksi hopeaa. Lahden MM-kisoissakin oli tullut kolme mitalia, kaikesta sekasotkusta huolimatta. Olympiakultaa hänellä ei kuitenkaan vielä ollut, joten tavoite oli selvä.
Lajusen laji oli yhdistetty, jossa kilpailija tarvitsee sekä hyppypukua että hiihtosuksia. Ensin haetaan etumatkaa mäessä, minkä jälkeen ladulla selviää, mihin se lopulta riittää. Nykyisten talviurheilukisojen kohteita ja kertoimia voi tutkia Pafin vedonlyönnissä, mutta palataan vielä helmikuuhun 2002. Lajusen ensimmäinen kultajahti alkoi nimittäin melkoiselta takamatkalta.
Ensimmäinen kulta 53 sekunnin takamatkalta
Yhdistetyn ensimmäisessä henkilökohtaisessa kilpailussa Jaakko Tallus onnistui mäkiosuudella parhaiten ja pääsi 15 kilometrin hiihto-osuudelle 53 sekuntia ennen kolmanneksi hypännyttä Lajusta. Lähtöasetelma oli suomalaisittain mainio, mutta Lajusen kultahaaveiden tiellä seisoi nyt oma joukkuetoveri. Tallus olisi siis otettava kiinni, mikäli kultaa haluttiin voittaa.
Toisella viiden kilometrin kierroksella juuri niin tapahtuikin. Lajunen saavutti Talluksen, meni ohi ja karkasi lopulta 24,7 sekunnin voittoon. Tallus piti hopeansa ja Itävallan Felix Gottwald otti pronssia. Gottwald oli itse asiassa päivän nopein hiihtäjä, mutta mäessä kertynyttä takamatkaa ei enää ladulla saatu kurottua umpeen.
Suomi juhli kaksoisvoittoa, ja Naganon kahden hopean jälkeen Lajunen sai vihdoin kaulaansa ensimmäisen olympiakultansa.
Viestissä kultamitali oli vähällä lipsahtaa käsistä
Joukkuekilpailussa Jari Mantila, Hannu Manninen, Jaakko Tallus ja Lajunen hoitivat mäkiosuuden mallikkaasti. Suomi lähti ladulle ensimmäisenä, Itävalta 44 sekunnin päässä ja Saksa vielä kauempana. Lajunenkin oli paukauttanut kaksi 96,5-metristä hyppyä, joten lähtöasetelma oli lähes täydellinen.
Hiihto-osuudella alkoi sitten tapahtua. Saksalaiset painoivat ladulla menemään konemaisella tahdilla ja söivät Suomen etumatkaa kilometri kilometriltä. Ankkurina hiihtäneellä Lajusella ei ollut enää varaa suureen virheeseen, mutta suomalainen piti pintansa ja ylitti maaliviivan ensimmäisenä. Saksaan jäi eroa vaivaiset 7,5 sekuntia, mutta se riitti Suomen historian ensimmäiseen yhdistetyn joukkuekilpailun olympiakultaan.
Lajunen ei kilpailun jälkeen ryhtynyt sen kummemmin runoilemaan, vaan kuittasi urakan haastattelussa sanoin: ”Kilpailu oli erittäin raskas. Koko ajan täysillä yritin.”
Kolmas kulta ja yllättävän varhaiset hyvästit
Jäljellä oli ensimmäistä kertaa olympiaohjelmaan kuulunut sprintti. Lajunen hyppäsi suurmäessä 126,5 metriä ja lähti 7,5 kilometrin hiihtoon 15 sekuntia ennen Saksan Ronny Ackermannia. Saksalainen lykki ladulla minkä jaloistaan pääsi, mutta etumatkasta suli lopulta vain kuusi sekuntia. Loput yhdeksän Lajunen piti itsellään ja sai kaulaansa jo kisojen kolmannen olympiakullan.
Vasta 22-vuotias Lajunen liittyi näin kolmen olympiakullan suomalaissankarien harvalukuiseen joukkoon ikimuistoisella siniseksi värjätyllä tukallaan. Salt Lake Cityyn ei lopulta jäänyt Lajuselta mitään voitettavaa. ”Vihdoinkin voi olla varma, että on lunastanut nimensä suomalaisiin tietovisailukysymyksiin”, Lajunen vitsaili saavutuksestaan.
Lajunen valittiin ansaitusti vuoden 2002 Suomen urheilijaksi, mutta erikoisinta oli se, mitä tapahtui myöhemmin. Lajunen nimittäin lopetti uransa jo 24-vuotiaana vuonna 2004 ja siirtyi opintojen kautta liike-elämään. Ilmeisesti kolme olympiakultaa riitti, ja elämässä oli muutakin tekemistä.
Muita suomalaisen urheilun tarinoita löydät Pafin Peliuutisista.